tein blogin. koska.. i felt like it.
nimi - life not for free - on jamie cullumin kappaleesta siksi, koska pidän sanoista. jännä olo! this could be the start of something good.. or really bad.
en aio ottaa blogilleni mitään teemaa, vaan kirjoittelen tätä enimmäkseen niin kuin päiväkirjana (tai ainakin tässä vaiheessa on sellainen tunne). joskus liitän ehkä mukaan kuvasen tai kaksi :----) oikeastaan idea blogiin lähti kummipojalleni onnille, 6kk, väkertämästäni peitosta. olen vasta aloitteleva neuloja, mutta luulen, että tuosta peitosta tulee valmistuttuaan ihana. sitten laitan siitä tänne kuvan ja ylpeänä esittelen aikaansaannostani!
tykkään myös leipoa, joten ehkä laitan jotain kuvasia niistäkin väkerryksistäni. koko totuus jäänee kuitenkin piiloon, sillä aikaansaannoksissani on hyvin usein enemmän makua kuin näköä. mutta aika näyttää! piparitalo, tai oikeastaan hesarin ohjeen mukaan tehty linnunpönttö tänne ainakin ilmestynee.
joululahjat on hommattu ja osa vielä vaiheessa. olen tosiaankin löytänyt innostuksen neulomiseen, ja yhdet säärystimet pitäisi vielä lahjaksi pyöräyttää. ja se ihana, valkoisesta novitan tempo-langasta pituuttaan hitaasti mutta varmasti kasvattava raksikuvioinen vauvan peitto! voooooi. kokeilen villasukkien tekoa sitten, kun uskallan tarttua kantalapun tarjoamaan haasteeseen. tänään piti leipoa pipareita ja torttuja (jääkaapissa odottaa jumbotaikina, josta osan jo leivoin valmiiksi pipareiksi, ja on ne jo taidettu syödäkin.), mutta sitten innostuin niin tuosta peitosta, että huomiselle taisi jäädä. tiistaina olisi tarkoitus koristella ja koota linnunpönttö, sillä keskiviikkona suuntaan joulun viettoon savonlinnaan ja kesälahdelle. kiva nähdä tuttuja!
nyt paneudun kuitenkin ulkoasun työstämiseen (ja siihen ihanaan peittoon). lisää myöhemmin!
nimi - life not for free - on jamie cullumin kappaleesta siksi, koska pidän sanoista. jännä olo! this could be the start of something good.. or really bad.
en aio ottaa blogilleni mitään teemaa, vaan kirjoittelen tätä enimmäkseen niin kuin päiväkirjana (tai ainakin tässä vaiheessa on sellainen tunne). joskus liitän ehkä mukaan kuvasen tai kaksi :----) oikeastaan idea blogiin lähti kummipojalleni onnille, 6kk, väkertämästäni peitosta. olen vasta aloitteleva neuloja, mutta luulen, että tuosta peitosta tulee valmistuttuaan ihana. sitten laitan siitä tänne kuvan ja ylpeänä esittelen aikaansaannostani!
tykkään myös leipoa, joten ehkä laitan jotain kuvasia niistäkin väkerryksistäni. koko totuus jäänee kuitenkin piiloon, sillä aikaansaannoksissani on hyvin usein enemmän makua kuin näköä. mutta aika näyttää! piparitalo, tai oikeastaan hesarin ohjeen mukaan tehty linnunpönttö tänne ainakin ilmestynee.
joululahjat on hommattu ja osa vielä vaiheessa. olen tosiaankin löytänyt innostuksen neulomiseen, ja yhdet säärystimet pitäisi vielä lahjaksi pyöräyttää. ja se ihana, valkoisesta novitan tempo-langasta pituuttaan hitaasti mutta varmasti kasvattava raksikuvioinen vauvan peitto! voooooi. kokeilen villasukkien tekoa sitten, kun uskallan tarttua kantalapun tarjoamaan haasteeseen. tänään piti leipoa pipareita ja torttuja (jääkaapissa odottaa jumbotaikina, josta osan jo leivoin valmiiksi pipareiksi, ja on ne jo taidettu syödäkin.), mutta sitten innostuin niin tuosta peitosta, että huomiselle taisi jäädä. tiistaina olisi tarkoitus koristella ja koota linnunpönttö, sillä keskiviikkona suuntaan joulun viettoon savonlinnaan ja kesälahdelle. kiva nähdä tuttuja!
nyt paneudun kuitenkin ulkoasun työstämiseen (ja siihen ihanaan peittoon). lisää myöhemmin!
