Bakings

Eilen Johanna pyörähti tuomaan läjän kirjoja, että ahkera lukiolainen voisi aloittaa yo-kirjoituksiin valmistautumisen. Eipä aloittanut, vaan ahkera lukiolainen lähti naapurinsa kanssa Prismaan shoppaamaan leivontatarvikkeita.

Työlistalla:
- pannukakku
- suklaamuffinssit
- vaahterasiirappi-pekaanipähkinämuffinssit
- suklaakeksit.

Näitä KÄYTIIN sitten innolla tekemään, minä leipurina ja Johanna satunnaisena kananmunanvatkaajana.

Ensin pyöräytettiin pannukakkutaikina. Ei kuulu bravuureihini, joten peitän puutteet tekemällä pannarista paksun! Herkkua.

Pannaritaikina:
- 4 kananmunaa
- 1 litra maitoa
- 5 dl vehnäjauhoja
- ripaus suolaa
- hieman isompi ripaus sokeria
- loraus öljyä tai sulaa voita
Sekoitellaan ja annetaan seistä vajaa puolisen tuntia. Paistetaan 225-asteisessa uunissa niin kauan että kivasti ruskistuu =) Eli noin 20 minuuttia tai vähän reilu.

Pannaritaikinan rauhoittuessa pyöräytettiin taikina suklaakeksejä varten. Ohje on Hamlynin 200 Bakes and Cakes -kirjasesta, jonka ostin viime kesänä Lontoosta. Mainio pikkuopus hyviin leivoksiin, joskin ohjeita joutuu noudattamaan välillä soveltavasti, sillä en esimerkiksi jaksa metsästää kaikkia kirjan ehdottelemia ihmeellisiä sokereita. Tähän asti olen pärjännyt hyvin tavallisella sokerilla sekä ruokokide- ja fariinisokerilla. Oman maun mukaan mennään.

Keksitaikina oli hyvin basic: vehnäjauhoja, kaakaojauhetta, leivinjauhetta, kanelia, sokeria, voita, vaahterasiirappia ja tummaa suklaata. Määriä en jaksa kirjoitella, tarvittaessa saa kysellä tarkemmin. :--) Hyvänmakuista taikinaa, tietenkin.

Samalla kun Johanna pyöritteli kekseistä uunipellille palloja, minä valmistin suklaamuffinssitaikinan.

(Ne näyttävät lihapullilta, kyllä. The taste is great, though.)

Muffinssitaikinakin oli hyvin yksinkertainen perustaikina ja oli jo aiemmin läpäissyt makutestin. Muffinsseihin laitettiin perusaineiden lisäksi noin 150g rouhittua suklaata, sekä valkoista että maitosuklaata. Namsk.

Muffinssit uuniin ja uutta taikinaa kehiin. Vuorossa olivat vaahterasiirappi-pekaanipähkinämuffinssit, nekin tuttuja aiemmalta leivontakerralta. Nämä muffinssit ovat vaaleita eivätkä liian makeita, vaikkakin jo mainittujen aineiden lisäksi niihin tulee myös valkosuklaata. Muffinssiohjeet ovat samasta Hamlynin kirjasta kuin keksiohjekin.

Siinä! Valmiita! Huomatkaa taustalla olevat keksit, jotka innokkaina odottivat uuniin pääsyä. Valmistettiin toisena, paistettiin viimeisenä. Öhöm.

Tässä välissä oli aika maistaa myös sopivan jäähtynyttä pannaria.

Metsävadelmia ja Ingmanin vaniljajäätelöä. More, please.

Keksitkin pääsivät vihdoin uuniin. Taikina oli ilmeisesti sen verran tujua, että pallot eivät halunneet litistyä.

 

Siispä litistymistä piti vähän avustaa lusikalla.

Suoraan uunista. Vähän levänneinä keksit näyttivät tältä:

Chocolate!

Kaiken tämän leivontarumban päätteeksi oli täydellinen no more -olo. Viimeistelin kuitenkin vielä loppuun kummipoikani isälle tekemäni Jacques Cousteau -mallisen pipon.

 

En ole varma, miltä väri kuvassa vaikuttaa, mutta se on hyvin maanläheinen vaalea vihreä. Mielestäni ihan kiva, kavennuksetkin käyttäytyivät nätisti.

Nyt jäljellä enää Johannan pipo (purin sen jälleen, kolmas kerta toden sanoo - toistaiseksi näyttää hyvältä) ja Anniinan pipo. Sitten omia juttuja vaihteeksi. :D

Onneeee naZi 18v!

Eilen kivasti Johannan synttäreitä juhlittiin naapuritalossa. :D
Juhliin valmistauduttiin Niinan kanssa pyöräyttämällä hieno ystäväkirja lahjaksi... Ja teimmehän myös kakun:

Sisältä kakku oli tumma, täytteenä suklaamoussea ja vadelmia. Päällä Bake&Partysta tilattu Leijonakuningas-kakkukuva (Autot-aiheiset oli loppunu =(( ) ja kermaa! Sekä pursotuksen että kakkukuvan kanssa oli lieviä ongelmia as you can see, mutta lopputulos ainakin maistui hyvältä. :D

Johannan pipo valitettavasti jäi vielä vähän vaiheeseen, sillä lopputulos ei tyydyttänyt tekijää. Siitä siis lisää myöhemmin. 8)

Gingerbread!

Aivan unohdin! Tämän viikon maanantaina aloitettiin tuhoamaan loppiaisen yli hengissä selvinnyttä piparitaloa. Tai oikeasti se oli linnunpönttö, Hesarissa ilmestyneen ohjeen mukaan, mutta unohdin orren ja linnun. :D Mielestäni siitä tuli kuitenkin ihan siedettävä, vähemmän karkkia oli oikea ratkaisu.

Salama vähän vääristää. Musta se oli hieno. Talon takana oli sellanen kiukerokoriste mikä onnistui kivasti, mut en jaksanut laittaa kuvaa.

Käytin valmistaikinaa kuten aina, omatekoinen on mielestäni liian haurasta, kun toisinaan mun tekemiset vaatii reipasta käsittelyä. :D Tänä vuonna tein kuorrutteen sekoittamalla kananmunanvalkuaista ja tomusokeria, yleensä käytän sitruunamehua ja tomusokeria. Tykkään jälkimmäisestä, edellinen rapistui pois syödessä ja jäi vain pipari. Kiinnitykseen se kyllä toimi, vaikka kovettuikin hitaasti; ei meinattu saada purettua tuota, kun seinät ja katto olivat niin tiukasti kiinni.

Hyvä tuli! Ensi vuonna uusi malli.

Kauppatase on vaihtotaseen osa.

Laiskuudesta sakotetaan.

Kolmosvuoden ykkösjaksossa kävin yhteiskuntaopin kakkoskurssin, talousjuttuja. Saatiin valita, tehdäänkö kurssista portfolio vai koe, ja mielenvikaisuuden tuloksena jotenkin kummasti päädyimme valitsemaan portfolion. Mikäs siinä, enkun vitoskurssin portfolion tekeminen oli ainakin tosi jännää! Olisi pitänyt vaan muistaa, et nyt ei ole kyse kielistä, vaan TALOUDESTA... Skippaan Hesarista aina taloussivut, not the thing for me. Ei ole oikein ikinä kiinnostanut, vaikka rakastankin erilaisten taulukoiden ja kaavioiden tekemistä. Kuitenkin asiaan palatakseni olen ilmeisesti lykännyt tätä viimeiseen asti, siihen saakka kunnes on pakko tehdä. Ja eilen se pakko ilmaantui: portfolio tiistaiksi tai kurssi uusintaan.

Onneks en oo ainoa ei-palauttanut. Eikä tää taloussuhdanteiden vaihtelu nyt niin pakkopullalta ole lopulta tuntunutkaan; erityisen jännää oli tehdä tutkimusta omasta rahankäytöstä, kun sai pyöritellä Excelillä kaavioita ja miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tosin kammoan sitä tehtävää missä pitää seurata jonkin talousilmiön esiintymistä mediassa ja pohtia vaikutuksia asiaan A ja B ja C... Onneksi tässä on vielä moooonta tehtävää mitä voin tehdä sitä ennen. Nyt pohdin, ovatko Suomen kauppa- ja vaihtotaseet tällä hetkellä yli- vai alijäämäisiä.

Voin kertoo, että tästä tulee ihan kamala päänsärky. En suosittele. Joudun myös istumaan omalla koneella, koska Muru ja miniläppäri lähtivät johonkin pikkukaupunkiin kokoustamaan muiden tähtihemmojen kanssa. Toisaalta nostalgista, muistuttaa minua ajasta ennen Murua ja miniläppäriä. Ihan jännää! Tosin arvostan kyllä sitä, ettei tarvitse istua tässä vetävän ikkunan vieressä varpaat ja sormet ynnämuut jäässä, vaan voi käpertyä peittoon jossain nojatuolissa...

Olen kyllä huomannut, että tällä koneella teen hommat nopeammin valmiiksi kuin miniläppärillä. Eilen pyöräytin enkun aineen noin 25 minuutissa, mikä on mielestäni ihan hyvin. Varmaan se johtuu siitä, että on kiire pois, nytkin vedin päälle fleecen ja hupparin ja pitkikset ja collarit ja sukat ja koiratossut ja mitä vielä :D Sitten erehdyin juomaan teetä ja tuli kauhean kuuma.

Päänsärky hellitti vähän, kun unohdin hetkeksi vaihtotaseet! Ei ole talousjutut kyllä minulle.

Viikon päästä on Johannan synttärit ja pipo on ihan aikataulussa. Suunnittelu tuotti ongelmia ja en ole vieläkään varma ratkaisustani, mutta tällä hetkellä piposta näyttää tulevan löysä tonttuhatun tyyppinen, otsalla nelospuikoilla n. 5cm joustinta (3o 2n) ja sen jälkeen vitospuikoilla helmineuletta pipo loppuun. Ihanaihanaihana Laura lainasi mulle pyöröpuikot, sillä totesin sukkapuikkojen ja 30 silmukan/puikko olevan tuossa pipossa maailman kauhein yhdistelmä. Sitä mukaa kun silmukoita ehtii neuloa, ne tippuvat puikon toisesta päästä. Antaa varsin mainiot kicksit, etten sanoisi.

Kunhan pipo on valmis, laitan siitä kuvan ja jonkinnäköisen ohjeen tänne. Johannalle pitäisi tehdä myös kakku, mutta siitä en paljasta vielä muuta kuin että siitä tulee tosi hieno! 8) Siitäkin kuvaa myöhemmin.

Nyt vähän lisää tilastoita, kaavioita, työttömyysasteita ja tappelua Wordin kanssa. Jes.

PS. Tästä piti mainita jo aikaisemmin, mutta unohdin. Vierailimme kummipoitsun siskon 7-vee synttäreillä, ja perheen äiti (=Murun sisko) antoi minulle lankoja. Toisesta teen perheen esikoiselle pipon (vaaleanpunainen Nalle, ajattelin palmikkopipoa) ja toisesta valmistuu hyväksi havaittu Jacques Cousteau -pipo perheen isälle. Jälkimmäistä varten sain iiiiiihanan väristä, isän vanhempien lampaista itsetehtyä ja itsevärjättyä lankaa, jota oli vaikka missä mahtavissa maanvärisissä sävyissä. Isä valitsi aivan mainion vihreän. Lanka muistuttaa mun mielestä Novita Isoveljeä, mutta on jäykempää. Neulon siitä nelospuikoilla joustinta, mutta jäykkyydestä johtuen se ei oikein meinaa mennä joustimelle! Huoooono juttu. Pitää katsoa, miten homma lähtee sujumaan. Olen tehnyt about 7cm ja vieläkin neulos itsepäisesti pysyy suht tönkkönä. Tsekkaillaan, miten tässä vielä käy. Ihanan värinen lanka silti.

Neulontahuumaa!

Viime talvena, ollessani vielä neulonnan sijaan täysipainoinen virkkauksen ystävä, värkkäsin Murulle pipon. Ruskeaa ja moniväristä ruskeaa (en muista väriä enkä jaksa selvittää :D) Seiskaveikkaa käyttäen piposta tuli ihan nätti, mut valitettavasti virkattu pipo vaan venyy käytössä. Viime talven tuloksena pipo on nyt aika löysä eikä kovin tiivis, kuulemma "korvat jäätyy". Päätin, että on aika uuden.

Tän pipoprojektin takia opettelin neulomaan, sillä ajattelin neulotun pipon olevan parempi/lämpimämpi/istuvampi/käytännöllisempi/hienompi - mitä se useimmiten onkin. Ennen pipoon ryhtymistä harjoittelin muita juttuja: opettelin neulomaan oikeaa, nurjaa, erilaisia pintoja. Aloittelin kaulahuivia ja pyöräytin säärystimet. Olin valmis ekaan neulottuun pipoon! Tein sen, ja mielestäni ensipipoksi ilman ohjetta siitä tuli ihan onnistunut. Harmi vaan, että Novita Sointu, nelospuikot ja 96 silmukkaa ei ihan riittäneet Murun päälle, joten otin pipon itselleni ja päätin tehdä Murulle uuden. (Myöhemmin kyllä iskä taisi pölliä mun pipon - omaa syytäni, mainostin pipoa sille.)

Netti on kiva - ei mennyt kuin hetki, ja löysin ihanan Jacques Cousteau -pipon ohjeen. (Täällä!: http://typyp.ajatukseni.net/2008/11/11/jacques-cousteau-pipo/. Muutenkin täältä löytyy ihan superhienoja neuloksia, pakko kokeilla yhtiä lapasia joskus!) Samasta harmaasta Novita Soinnusta pyörittelin nelosen sukkapuikoilla mainion pipon! Siitä tuli ihanan muhkea ja pehmeä. Tupsu olisi tosi kiva lisä, mutta pitänee kysyä uuden omistajan mielipidettä ensin. Ohje oli tosi helppo ja kiva, joten taidan pyöritellä tosta itsellenikin vähän löysemmän pipon. 8) Kuvassa pipo näyttää muuten aika hassulta ja möykkyiseltä, mutta oikeasti onnistuin luomaan siitä jopa melko tasaisen.

Neulontahuumassa kun olen niin luulen, että teen itselleni aika monta muutakin pipoa tänä talvena... Myös Johannan 15-vuotispipo on jo aloitettu (Novitan Saana, kutakuinkin luumunvärinen) ja valmistunee varsin sopivasti neidin 18-vuotispäiville tammikuun loppuun. Kolme vuotta myöhässä, mutta ehkä kuitenkin onneksi nyt kun ei milloinkaan i think.

Joululomalla sain valmiiksi myös kummipojalleni á 6kk suunnittelemani peiton. Valkoisella Novita Tempolla ja 80cm seiskakoon pyöröpuikoilla peitto valmistui jos ei vaivattomasti niin ainakin mukavasti. Ala- ja yläreunissa ja sivuilla on pari senttiä ainaoikeaa, muuten peitto on niinsanotusti raksikuvioitu. Koko on noin 80cmx80cm (en ehtinyt mitata, joten arvio), eli peiton alle mahtunee vähän isompikin mötkylä pötköttelemään. Lopputulos oli aivan mahtavan halittava ja ihanan pehmoinen, toivottavasti peitolle on käyttöä. Valmiista peitosta tosin keittiön loisteputken valossa huomasin, että langan väri oli muuttunut kesken neulonnan, ja peitossa oli valkoinen raita. Onneksi se ei näy joka valossa, eikä luultavasti haittaa käytössä. Muuten peitto oli tasavärinen, vaikka lankoja olikin sattunut ainakin kolmesta eri värierästä. Lankaa käytin vähän reilut viisi kerää ja ohje oli Elisabeth Norinderin Neulo! -kirjasta.

Johannan pipon jälkeen teen varmaan lapaset siitä ylijääneestä monivärisestä ruskeasta Seiskaveikasta, koska haluisin neuloa jotain raitaisaa. :D Villasukat kiinnostaisivat myös, mutta kantapääkammo on vielä ehkä liian suuri. Later!

Tajusin pari päivää sitten että tiistainahan on tulossa MAA3-uusinta johon hätäpäissäni ilmoittauduin. Pitäskö ehkä lukea? Ei tuo geometria ole kovin vahvassa muistissa parin vuoden takaa. Kurssista tuli hyvä numero, mutta voi sitä vielä nostaa :D Yritän vaan varmistella matikan kymppiäni, jos tän jakson kaksi kurssia menee jostain syystä huonosti.

YO-kirjoitukset aiheuttaa myös jo pientä paniikkia; kuka hullu kirjoittaa kuusi ainetta, jos ei ole pakko? Olisin selvinnyt neljällä, mutta nappasin vielä ruotsin uusittavaksi ja terveystiedon ylimääräiseksi jos ja kun fysiikka menee huonosti (good call). Eli keväällä lähtee noiden lisäksi vielä äikkä, pitkä matikka ja enkku. Ehkä vois pikkuhiljaa alkaa lukea, vähintään E:tä haen kaikista paitsi fysiikasta olisin enemmän kuin tyytyväinen M:ään. Ai niin ja se ruotsi, laudaturhan sieltä pitäisi nyt tulla kun uusimaan kerta lähdin. APUA miten selviän, pitäs lukee kauheesti! En ole mitenkään yli-innokas opiskelija ja keskittymiskykyni riittää noin tunnin lukemiseen. Sitten ois vielä pääsykokeet......................... Mut jospa yritän nyt ensin selvitä noista kirjoituksista (fysiikka :<<<<) ja miettiä (= panikoida) sitten hakemista tarkemmin. Yyh.