Kauppatase on vaihtotaseen osa.

Laiskuudesta sakotetaan.

Kolmosvuoden ykkösjaksossa kävin yhteiskuntaopin kakkoskurssin, talousjuttuja. Saatiin valita, tehdäänkö kurssista portfolio vai koe, ja mielenvikaisuuden tuloksena jotenkin kummasti päädyimme valitsemaan portfolion. Mikäs siinä, enkun vitoskurssin portfolion tekeminen oli ainakin tosi jännää! Olisi pitänyt vaan muistaa, et nyt ei ole kyse kielistä, vaan TALOUDESTA... Skippaan Hesarista aina taloussivut, not the thing for me. Ei ole oikein ikinä kiinnostanut, vaikka rakastankin erilaisten taulukoiden ja kaavioiden tekemistä. Kuitenkin asiaan palatakseni olen ilmeisesti lykännyt tätä viimeiseen asti, siihen saakka kunnes on pakko tehdä. Ja eilen se pakko ilmaantui: portfolio tiistaiksi tai kurssi uusintaan.

Onneks en oo ainoa ei-palauttanut. Eikä tää taloussuhdanteiden vaihtelu nyt niin pakkopullalta ole lopulta tuntunutkaan; erityisen jännää oli tehdä tutkimusta omasta rahankäytöstä, kun sai pyöritellä Excelillä kaavioita ja miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tosin kammoan sitä tehtävää missä pitää seurata jonkin talousilmiön esiintymistä mediassa ja pohtia vaikutuksia asiaan A ja B ja C... Onneksi tässä on vielä moooonta tehtävää mitä voin tehdä sitä ennen. Nyt pohdin, ovatko Suomen kauppa- ja vaihtotaseet tällä hetkellä yli- vai alijäämäisiä.

Voin kertoo, että tästä tulee ihan kamala päänsärky. En suosittele. Joudun myös istumaan omalla koneella, koska Muru ja miniläppäri lähtivät johonkin pikkukaupunkiin kokoustamaan muiden tähtihemmojen kanssa. Toisaalta nostalgista, muistuttaa minua ajasta ennen Murua ja miniläppäriä. Ihan jännää! Tosin arvostan kyllä sitä, ettei tarvitse istua tässä vetävän ikkunan vieressä varpaat ja sormet ynnämuut jäässä, vaan voi käpertyä peittoon jossain nojatuolissa...

Olen kyllä huomannut, että tällä koneella teen hommat nopeammin valmiiksi kuin miniläppärillä. Eilen pyöräytin enkun aineen noin 25 minuutissa, mikä on mielestäni ihan hyvin. Varmaan se johtuu siitä, että on kiire pois, nytkin vedin päälle fleecen ja hupparin ja pitkikset ja collarit ja sukat ja koiratossut ja mitä vielä :D Sitten erehdyin juomaan teetä ja tuli kauhean kuuma.

Päänsärky hellitti vähän, kun unohdin hetkeksi vaihtotaseet! Ei ole talousjutut kyllä minulle.

Viikon päästä on Johannan synttärit ja pipo on ihan aikataulussa. Suunnittelu tuotti ongelmia ja en ole vieläkään varma ratkaisustani, mutta tällä hetkellä piposta näyttää tulevan löysä tonttuhatun tyyppinen, otsalla nelospuikoilla n. 5cm joustinta (3o 2n) ja sen jälkeen vitospuikoilla helmineuletta pipo loppuun. Ihanaihanaihana Laura lainasi mulle pyöröpuikot, sillä totesin sukkapuikkojen ja 30 silmukan/puikko olevan tuossa pipossa maailman kauhein yhdistelmä. Sitä mukaa kun silmukoita ehtii neuloa, ne tippuvat puikon toisesta päästä. Antaa varsin mainiot kicksit, etten sanoisi.

Kunhan pipo on valmis, laitan siitä kuvan ja jonkinnäköisen ohjeen tänne. Johannalle pitäisi tehdä myös kakku, mutta siitä en paljasta vielä muuta kuin että siitä tulee tosi hieno! 8) Siitäkin kuvaa myöhemmin.

Nyt vähän lisää tilastoita, kaavioita, työttömyysasteita ja tappelua Wordin kanssa. Jes.

PS. Tästä piti mainita jo aikaisemmin, mutta unohdin. Vierailimme kummipoitsun siskon 7-vee synttäreillä, ja perheen äiti (=Murun sisko) antoi minulle lankoja. Toisesta teen perheen esikoiselle pipon (vaaleanpunainen Nalle, ajattelin palmikkopipoa) ja toisesta valmistuu hyväksi havaittu Jacques Cousteau -pipo perheen isälle. Jälkimmäistä varten sain iiiiiihanan väristä, isän vanhempien lampaista itsetehtyä ja itsevärjättyä lankaa, jota oli vaikka missä mahtavissa maanvärisissä sävyissä. Isä valitsi aivan mainion vihreän. Lanka muistuttaa mun mielestä Novita Isoveljeä, mutta on jäykempää. Neulon siitä nelospuikoilla joustinta, mutta jäykkyydestä johtuen se ei oikein meinaa mennä joustimelle! Huoooono juttu. Pitää katsoa, miten homma lähtee sujumaan. Olen tehnyt about 7cm ja vieläkin neulos itsepäisesti pysyy suht tönkkönä. Tsekkaillaan, miten tässä vielä käy. Ihanan värinen lanka silti.